Author: Naoki eli minämiänminä
Beta: en koennut tarvitsevani....
Fandom: the GazettE
Paring: Uruha/Ruki
Rating: ......sallittu..ööö tässä oon tosi huono, ehdotuksia?
Genre: romance (lässynlää), oneshot (sisältää pienen prologin)
Disclaimer: En omista Rukii enkä Uruhaa
Summary: Uruha saa kokea, mitä suklaa Rukille tekee.
A/N: Päähän pistos kesken koulupäivän. Halusin piristää tyttöystävääni XD fiilistelkää toki tämän tahdissa
Rakkauden tunnustus.
Prologi
Pitkäkestoinen kiertue on päättynyt pari päivää sitten, mikä sai kaikki stressaantumaan ja huojentumaan. Kiertueen aikana tapahtui paljon kaikenlaista, joka oli vähällä tehdä hallaa Rukin ja Uruhan suhteelle. Hampaita irvistellen he olivat kestäneet toisiaan loppukiertueen ajan.
~
Pilvinen päivä. Ruki makasi laiskasti sohvalla selaten telkkarin ohjelmia kaukosäätimen avulla. Ei mitään tekemistä. Uruha oli sanonut Rukille käyvänsä kaupassa, tai hän oikeastaan luki sen lapulta. Pidempi oli lähtenyt hänen jo nukkuessaan. Ovelta kuuluu kolahdus. Askeleet vaimentuivat keittiöön. Pidempi huomaa toisen läsnäolon. Hymähtää. Unikeko. Ruki jatkaa jonkun draaman katsomista, jonka on jo nähnyt kertaalleen. Hiiteen uusinnat. Uruha purkaa keittiössä kauppakassit, mutta jättää yhden ostoksen pöydälle.
Ruki kuulee askeleet. Hän voi aistia toisen niin helposti, vaikka ei sanoisikaan mitään. Jopa toisen kävely viestittää millaisella mielialalla toinen on. Tänään lyhyempi veikkaa toisen olevan hilpeä ja hänellä on jotain salattavaa, jotain positiivistä. Samassa Rukin syliin tömähtää suklaa levy. Hänen lempisuklaata. "Vai sillä lailla", Ruki ajatteli virnistäen ja nosti päätänsä nähdäkseen rakastettunsa. Uruha kumartui pienesti ja suukotti toisen otsaa.
"Mistä hyvästä?" Ruki sanoi heilutellen suklaa levyä kädessään ja avasi sen ja nappasi suuhunsa yhden palan ja tarjosi toiselle. Pidempi kuitenki pudisteli päätään. Ei hän niin välitä suklaata, Ruki tiesi sien, mutta halusi olla kohtelias.
"Halusin vain, tykkäät kuitenkin" pidempi vastasi ja nosti Rukin jalkoja istuakseen sohvalle ja asetteli jalat päällensä.
"Kiitos, hunaja~" Ruki sanoi, harvoin hän lässytti, hän vihasi sellaista, mutta tälläkertaa hänen teki mieli sanoa, niin, olihan toinen sentään ostanut hänelle suklaata.
Uruha vain tuijotti toista, ensin hämmästyksestä. Ei Ruki melkein koskaan kutsunut häntä hellyttelynimiltä. Harvoin Ruki kutsui häntä rakkaaksi tai vastaavaksi. Uruha virnisti pienesti, suklaa sai Rukin hellyytteleväksi.
"Noh mitä nyt?" Ruki sanoi huomatessaan toisen ihmetyksen.
"Ei mitään, olet vain niin sulonen" Toinen vastasi samalla kumartuen suutelemaan pienempää.
"Uruha.. liikaa hellyyttä" Ruki pyristeli, mutta turhaan, Uruha oli jo vanginnut toisen huulet omiinsa ja lyhyempi tiesi, ettei siitä paluuta ole aivan heti.
Uruha oli Rukille kuin huumetta, hän halusi Uruhaa aina vain lisää ja lisää, ei aina sillä tavalla, mutta hän janosi toisen hellyyttä, vaikka ei toiselle tai itselleen sitä koskaan tunnustanut.
"Minäkin sinua" Uruha totesi ja suuteli uudestaan toista.
Ruki kietoi kätensä päällä olevan ympärille ja silitteli välillä hajamielisesti tämän selkää. Harmaasta pilvisestä päivästä huolimatta, tämä päivä oli selkeästi Rukille paras pitkiin aikoihin, hän toivoi, että Uruha ajatteli samoin, vaikka mitään erikoista tänään tapahtunutkaan.
He vain olivat siinä, pitkästä aikaa, sillä kiertue elämä toi kiireet ja välit välillä kiristyivät. Nyt he saivat pitkästä aikaa olla vain eikä heillä ollut kiire mihinkään. Rukia hymyilytti, eikä hän pystynyt lopettamaan hymyilyään.
"Minäkin sinua" Hän toisti pidemmän sanat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti