Kenen tarinaa?
Minun tarinaani?
Oikeastaan luulen, ettei tätä tarinaa kerrota herkille ihmisille, sillä tässä mennään kovaa alaspäin.
Olen kadottanut elämäni suunnan. Haparoin epävarmoin askelin kohti tulevaisuutta kysyen aina itseltäni.
Haluanko minä tätä?
Miten osaan enään päättää elämästäni mitä haluan, kerta olen menettänyt liian monesta asiasta otteen.
Katse harhautuu parvekkeelta alas kadulle. Sumuiselle kadulle.
Katse harhautuu sisälle makuuhuoneeseen. Sinä makaat hiljaa paikallasi.
Olisiko minusta mitään jäljellä, ellen olisi tavannut sinua?
Miten voisi valita sinun ja vapauden välillä?
En enään näe tulevaisuutta itsessäni.
Osaisinko kerrankin tehdä jotain oikein, valita okein askeleeni?
Sisällä odottaa turva ja lämmin syli.
Askeleen päässä kuolema.
Tumppaan hajamielisesti tupakin kaiteelle.
Viimeinen vilkaisu sinuun.
Ensimmäinen askel.
Hyvästi.
Teksti by minä, betaa ei ole, ikärajaa en osaa sanoa mut warning, itsemurha viesti.
En omista hahmoa ja kuvaa joka on The Gazetten Ruki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti